Oletko murehtija? Toisin sanoen: Oletko usein huolestunut asioista, joita voisi tapahtua tulevaisuudessa, vaikka nämä asiat eivät olet tapahtumassa juuri nyt? Tai kelailetko usein menneitä tapahtumia pohtien, mitä olisi pitänyt tehdä tai sanoa toisin? Elätkö ylipäätään mielesi sisällä jossain muussa hetkessä kuin nykyhetkessä – menneessä tai tulevassa – merkittävän osan ajastasi?
Hyvin usein emotionaalisten ongelmien, kuten ahdistuneisuuden tai matalan mielialan, taustalla on murehtimista. Tavallaan murehtiminen on tällöin ihmisen selviytymiskeino, jolla tämä pyrkii varautumaan tuleviin ongelmiin tai ratkaisemaan menneisiin asioihin liittyviä vaikeita tunteita. Murehtimisen kanssa käy kuitenkin hyvin helposti niin, että ratkaisusta tulee uusi ongelma, joka on mahdollisesti jopa alkuperäistä ongelmaa vaikeampi. Mutta miksi?
Otetaan esimerkki. Olet yksin kotona perjantai-iltana, koska puolisosi on työmatkalla. Olo tuntuu nihkeältä, koska olisi hauskempaa olla yhdessä ja sytyttää kynttilöitä, kaataa lasi viiniä ja katsella yhteistä suosikkisarjaa. Kun olet yksin, tuntuu siltä, ettei oikein voikaan tehdä mitään hauskaa, koska kaikki tuntuu lattealta yksin ollessa. Mieliala tuntuu vähän matalalta, ja vaikka kynttilät voisi sytyttää yksinkin ja kaataa lasin viiniä, jostain syystä sitä ei tule tehdyksi. Tunnet yksinäisyyttä ja pettymystä siitä, että perjantai-illat ovat usein mukavia, mutta ei tänään.
Yhtäkkiä mieleesi tulee kauhukuva. Mitä jos loppuelämäsi onkin tällaista? Mitä jos puolisosi, joka lentää huomenna kotiin työmatkalta, käveleekin bussin alle vieraassa kaupungissa? Mitä jos hänen lentokoneensa tipahtaakin taivaalta? Mitä jos puolisosi kuolee? Ehkä sinua harmittaa, että viimeisenä asiana puolison lähtiessä tiuskaisit hänelle kipakasti – mitä jos nämä ovatkin viimeiset sanasi hänelle? Ja hitto soikoon, miten sitten hoitaisitkin ongelmat taloudellisesti, pystytkö elämään tässä kodissa yksin vai onko sinun muutettava? Ja mihin edes muuttaisit? Et haluaisi muuttaa, koska sinulla on niin hieno koti!
Murehtimiskela on raksahtanut käyntiin, ja sen pysäyttäminen voi tuntua lähes mahdottomalta. Nyt olet edelleen yksin kotona ja koet tähän liittyviä pettymyksen ja yksinäisyyden tunteita, mutta sen lisäksi mielesi on maalaillut eteesi mielikuvia, joihin myös kehosi alkaa reagoida.
Ehkä aiemmin olo oli nihkeä ja mieliala matala, mutta nyt alatkin tuntea ahdistusta ja hätää. Tämä johtuu siitä, että murehtiessasi aivosi eivät pysty tunnistamaan, että kyseessä on vain mielen tuottama todellisuus, ei todellinen tilanteesi. Ihmisaivot ovat sillä tavalla rajoittuneet tai toisaalta rajattomat, että ne voivat tuottaa rajattomasti mielikuvia, joihin uppoudut kuin koukuttavaan elokuvaan, ja tunteet tulevat mukana, aivan kuten jännityselokuvan piinaavimmalla hetkellä.
Mielen sisäistä pingistä
Kun mieli on lähtenyt murehtimisvirran mukana ja päätynyt ahdistukseen, tullaankin todella kiinnostavaan vaiheeseen. Vaikka yksi osa sinusta kokee hätää, koska mieli on maalannut eteesi elokuvan, jonka vaiheet ovat todella dramaattisia, toinen osa sinusta tietää, että hetkinen, eihän tämä ole oikeasti tapahtumassa. Ei ole mitään vaaraa. (Ainoa vain, että sinusta tuntuu siltä, että on!)
Pyrkiessäsi ratkaisemaan tätä ristiriitaakenties sanot itsellesi: Ajattele positiivisia ajatuksia. Ehkä yrität ponnistella mentaalisesti ajatellaksesi ihanaa koiraa, jota pääsit tänään silittämään. Ajattelet, mitä kaikkea hauskaa voit tehdä huomenna. Ajattelet, että puolisosi on tulossa huomenna kotiin, ja huomenillalla avataan yhdessä se viinipullo.
Mutta aivan kuten pingiksessä pallo palautuu aina salamana takaisin, kun sen on juuri iskenyt vastapelaajalle, murehtimisajatus tulee takaisin. Mielen pingis tuntuu siltä, että ajatuksissa vilahtavat ”hyvät” ja ”huonot” ajatukset vuorotellen: pelottava murehtimisajatus, kiva koira-ajatus, murehtimisajatus, huominen viinipullo.
Nyt tuntuu jo todella sekopäiseltä ja saatat miettiä: Miksi mieleni toimii näin? Mikä minussa on vikana? Alat murehtia, että ehkä todella oletkin sekoamassa, ja se on taas uusi murehtimisajatus. Olet yhä samassa kierteessä, ja ehkä ratkaisuna yrität hamuta positiivisia ajatuksia mielesi perukoilta kuin nälkäinen pikkuleipää tyhjän purkin pohjalta. Ehkä saatkin otteen pikkuleivästä ja mielessäsi vilahtaa ihana tuleva ulkomaanmatka, mutta eihän se ratkaise mitään, koska murehtimisajatus tulee takaisin.
Se tulee aina takaisin, koska niin sen kuuluukin tulla. Mielesi varautuu uhkaan, koska se on sen tehtävä. Ajatteleva mielesi on selviytymiskoneisto, koko ihmisen evoluution kulmakivi. Ennakoimalla uhkia ihmisen mieli on ratkaissut lukemattomia ongelmia esimerkiksi jätevesijärjestelmän rakentamisesta auton airbagiin.
Tätä ongelmaa puolison mahdollisesta kuolemasta se ei kuitenkaan ajattelemalla pysty ratkaisemaan.
Miksi? Siksi, että tätä ongelmaa ei ole olemassa.
Murehtimisen mekanismit
Mieli ei pysty ratkaisemaan puolison lento-onnettomuutta, koska sitä ei ole tapahtunut. Ja täytyy sanoa, että ylipäätään perjantai-iltaa viettävän yksittäisen ihmisen mahdollisuus vaikuttaa lentoliikenteen tapaturmatilanteisiin on varsin rajallinen. Mutta nyt on aika ottaa askeleita taaksepäin ja tunnistaa, mihin ylipäätään voi vaikuttaa.
Nyt tulee tärkeä asia kaikille murehtijoille: Murehtiminen on mielen pyrkimystä ratkaista ongelmia, jotka eivät ole mielen ongelmia. Se on mielen pyrkimys ratkaista epämukava tunnetila, kuten esimerkissä oleva yksinäisyyden ja pettymyksen tunne perjantai-iltana. Ja tästä syystä murehtimista laukaisee pohjimmiltaan tunteiden tuntemisen vältteleminen.
Esimerkin murehtija kokee yksinäisyyden ja pettymyksen tunnetasolla niin vaikeiksi kohdata, että murehtiminen on jollain tavalla kuitenkin helpompaa kuin näiden tunteiden suora kohtaaminen, kokeminen ja hyväksyminen. Murehtija kokee, että hän jollain tavalla yrittää ratkaista yksinäisyyden ongelmaa, ja tämä yrittäminen tuntuu paremmalta kuin tunteiden suora kokeminen. Tuntuu siis ikään kuin tehokkaalta, kun mielellä on jokin tehtävä, sen sijaan, että sallisi itsensä upota ikävältä tuntuvaan tunteeseen. (Ainoa vain, että seurauksena on enemmän ikäviä tunteita, ja kenties vaikeampia kuin edelliset!)
Ja onhan se vaikeaa kokea vaikeita tunteita. Elämä kerta kaikkiaan tuo mukanaan tunnekokemuksia, jotka ovat vaikeita. Se ei ole sinun tai minun vikani, että näin on – kyse on jälleen ihmisen evoluutiosta. Ihmisellä on tunteet jostain syystä, ja ne palvelevat ihmisen selviytymistä.
Ensinnäkin hyvin varovainen, huolien kuvitteluun taipuvainen ihminen on ylipäätään selvinnyt paremmin evoluutiossa kuin uhkista välittämätön rämäpää. Lisäksi kyky tuntea yksinäisyyttä on auttanut ihmisiä etsimään yhteyttä toisiin ihmisiin, ja näin laumaeläiminä olemme myös selvinneet paremmin yhdessä kuin yksin. Pettymyksen tehtävänä on auttaa meitä korjaamaan sitä, mikä ei toimi – siis etsimään ratkaisuja.
Kaikki tunteet ovat olemassa syystä eli niillä on jokin tarkoitus. Ikävät tunteet kertovat, että tarpeemme eivät täyty: esimerkkitapauksessa sosiaalisen yhteyden, rentoutumisen ja hauskanpidon tarpeet jäävät täyttymättä. Mukavat tunteet taas kertovat siitä, että tarpeemme ovat täyttyneet.
Murehtijan tarkistuslista
Saatat kysyä, mitä ihmettä silloin perjantai-iltana voisi tehdä, jos siis positiivinen ajattelu ei toimi ja me olemme kaikki pohjimmiltaan ylipäätään murehtijoita jo evoluutiommekin takia?
Alla terapiatyöstä ja yhdeltä murehtijalta (itseltäni) kokemuksesta opittu tarkistuslista, jota murehtijan kannattaa käyttää mielen sisäisen pingispelin hallinnassa.
- Tunnista, että se, mitä mielessäsi tapahtuu, on murehtimista. Sano itsellesi: Tämä on murehtimista. Anna siis mielesi sisällä tapahtuvalle ilmiölle nimi, jotta pystyt tunnistamaan, ettei kyse ole todellisuudesta.
- Tunnista, että murehtiminen ei ole sinun vikasi, vaan se on normaalia ihmisen käyttäytymistä uhkiin varautuessa, mutta että siitä ei ole tässä tilanteessa sinulle kuitenkaan hyötyä. Tunnista, että murehtimisesta huolimatta voit auttaa itseäsi rauhoittumaan.
- Listaa murheesi paperille ja mieti sitten, onko kyseessä ongelma, jonka voit ratkaista. Toisin sanoen, onko ongelma olemassa? Et voi ratkaista ongelmaa, joka ei ole olemassa. Voit vain hyväksyä sen ja tunnistaa huolen huoleksi. Pyri palaamaan takaisin nykyhetkeen, kiinnittymään ihan mihin tahansa, mikä tapahtuu nyt. Neulomiseen, elokuvan juonen seuraamiseen, kävelemiseen, lattian lakaisemiseen. Tunnista, että tämä tapahtuu nyt, nyt olen tässä.
- Et murehdi aina ja kaikissa tilanteissa, vaan vain joissain tilanteissa, vaikka murehtiminen olisikin hyvin toistuvaa. Tunnista ne tilanteet, jotka laukaisevat sinussa murehtimisen. Pidä esimerkiksi murehtimispäiväkirjaa tunnistaaksesi, miten tilanteet ja niihin liittyvät tunnereaktiot ovat samankaltaisia.
- Anna itsesi tutustua uteliaasti ja avoimesti murehtimista laukaiseviin tunteisiin. Anna itsesi tuntea näitä tunteita. Kuuntele kehoasi ja tunnista, miltä tunne tuntuu siellä. Nimeä tunne, jos voit, mutta jos tunne ei saa nimeä, älä välitä siitä – pyri vain tuntemaan se kehossasi. Vie huomiosi ja tietoisuutesi tähän kehontunteeseen huolimatta siitä, että se tuntuu epämukavalta. Teethän muitakin epämukavan tuntuisia asioita jo elämässäsi: siivoat vessanpöntön, teet vatsalihasliikkeitä, istut bussissa ahtaalla penkillä. Tämä tunne on vain yksi tällainen epämukavan tuntuinen asia, joka ei uhkaa sinua.
- Kun annat itsesi tuntea tunnetta, opit, että voit käsitellä tunteet kehon kautta, eikä sinun tarvitse ratkaista niitä silloin mielessäsi. Murehtiminen rauhoittuu usein itsestään omalla ajallaan, kun saat kokemuksen siitä, että pystyt kannattelemaan näitä tunteita ilman kiihtynyttä ajatustoimintaa, uhkien yliajattelua.
- Tunnista tunteeseen liittyvä tarve, ja pyri sitten täyttämään se. Jos huomaat tunteen olevan yksinäisyyttä, soita ystävällesi tai katso vaikka elokuvaa, jonka henkilöhahmot tuntuvat kuin ystäviltä. Olet yhteyden kokemuksen tarpeessa.
- Jos nämä eivät toimi yksin harjoitellessa, tule terapiaan. On ihmeellistä, mitä terapeutti ja asiakas yhdessä saavat aikaan. Ehkä joskus on vain niin, että yhden pään sijasta tarvitaankin kaksi.
