fbpx
BLOGI

BLOGI

Syitä ja seurauksia

BLOGI

BLOGI

Irti murehtimisesta!

BLOGI

BLOGI

Elämän suorittamisesta

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Olin taannoin Ben Furmanin koulutuksessa, jossa Furman kertoi entisestä sotilaasta, jonka ongelmana olivat yölliset piinaavat painajaiset.

Painajaiset tapahtuivat aina sotatilanteissa Afganistanissa, missä sotilas oli aiemmin ollut taistelussa. Sattumaa vaiko ei, painajaiset kuitenkin loppuivat, kun asiakas tutustui Furmanin kirjoittamaan lastenkirjaan ”Ollin painajainen”, jossa kirjan päähenkilö Olli kuvittelee omalle painajaiselleen onnellisen lopun.

Sotilaan painajaiset olivat varmastikin peräisin sodasta, jossa hän oli ollut. Ongelman ratkaisemiseksi ei ollut kuitenkaan tarvetta palata Afganistaniin sen koommin henkisesti kuin fyysisestikään. Ongelmahan nimittäin ratkesi aivan toisin kuin miten se oli syntynyt.

Tämä oivallus on ratkaisukeskeisen terapian peruslähtökohtia. Toisin sanoen ydinajatus on se, että ongelman juuret voivat olla syvällä ihmisen historiassa, mutta ratkaisun löytäminen ei kuitenkaan vaadi tuon historian syvällistä kaivamista. Juuret voivat olla pitkätkin, ja silti ratkaisun avaimia voi löytyä nykytilanteesta tekemällä uusia oivalluksia, tunnistamalla omia voimavaroja tai löytämällä itselle toimivia ajatusmalleja.

Ratkaisukeskeisen terapian oppi-isänä pidetään psykiatri Milton H. Ericksonia. Ratkaisukeskeisen ajattelun ydintä kuvaa hyvin Ericksonin suhtautuminen toiseen merkittävään psykiatriin, Sigmund Freudiin. Erickson nimittäin piti Freudia äärimmäisen nerokkaana ihmisluonteen mutkikkuuden ja psykopatologioiden selittäjänä. Kuitenkin mitä tuli ihmisten auttamiseen, heidän ongelmiensa ratkaisemiseen ja muutoksen aikaansaamiseen, Erickson piti Freudia toivottomana.

Entä jos ratkaisun logiikka ei ole sama kuin ongelman logiikka?

Toisin kuin ratkaisukeskeinen terapia, monet muut terapiamuodot keskittyvät ongelmien syiden ja juurien analysoimiseen. Joskus se toimii hienosti ja ongelma ratkeaa. Mutta joskus voi käydä niin, että ongelman syyt ovat kyllä tiedossa jokaista yksityiskohtaa myöten, mutta varsinainen ongelma ei olekaan liikahtanut minnekään. Ongelman aiheuttaneiden syiden syvällinen ymmärtäminen kun ei välttämättä johda muutokseen, vaan se johtaa – niin, ongelman syiden syvälliseen ymmärtämiseen.

Mitä itse ajattelet? Kaikilla meillä on jokin ongelma, jossa on taustalla jokin syy. Oletko motivoituneempi tutkiskelemaan syytä tuntitolkulla, vai pohtisitko mieluummin sitä, mikä voisi auttaa ongelman ratkaisemisessa? Molemmista voisi toki olla hyötyä. Mutta kummasta sitä olisi enemmän?

Furman kertoi koulutuksessa toisenkin tarinan, jossa eräs yliopistovirkaa hakeva nainen sai ehdoksi asiasta päättävältä mieheltä, että hän voi kyllä saada viran, mutta vain jos hän ryhtyy suhteeseen miehen kanssa. Tämä ärsytti tietysti naista suunnattomasti. Hän halusi viran kovasti, mutta koki tietysti ehdot täysin sopimattomiksi ja mahdottomiksi hyväksyä. Nainen oli tilanteesta ahdistunut ja koki olonsa nurkkaan ajetuksi, ja haki apua näihin tunteisiinsa terapiasta.

Ratkaisukeskeisen terapeutin kanssa lähdettiin etsimään ratkaisua ongelmatilanteeseen. Äkkinäisesti ajateltuna naisella oli kaksi vaihtoehtoa: joko luopua virasta tai aloittaa suhde painostettuna ja saada virka. Terapiassa mietittiin, ovatko nämä todella ainoat vaihtoehdot vai voisiko muitakin vaihtoehtoja olla. Terapeutti ehdotti, että naisen kannattaisi valehdella miehelle ja sanoa: ”Olisin kyllä kiinnostunut, mutta juttelin tästä asiasta vielä ensin naispuolisen ystäväni kanssa. Hän sanoi, että mieheni on kyllä niin mustasukkainen, että ei kannata, siitä ei seuraa mitään hyvää.”

No, nainen teki työtä käskettyä ja sanoi tämän häntä painostaneelle miehelle. Ja kas kumma! Miehen kasvoilla alkoi punottaa nolostumisen puna heti naispuolisen ystävän mainitsemisesta, ja lisäys naisen aviomiehen mustasukkaisuudesta oletettavasti sai hänet oletettavasti kuvittelemaan sielunsa silmin vihaisena rähjäävän miehen ryntäävän hänen toimistolleen. Tämän seurauksena mies alkoikin yhtäkkiä sittenkin muuttaa mieltänsä ja peruuttaa kiristystänsä…

Kävi sitten niin, että nainen sai viran. Ratkaisu ei kuitenkaan liittynyt naisen äitisuhteeseen, perhehistoriaan, uskomuksiin tai edes kiristyksen epäoikeudenmukaisuuteen. Ratkaisu tuli niin sanotusti täysin ”laatikon ulkopuolelta”.

Näillä sanoilla haluan jättää mieleesi muhimaan ajatuksen siitä, että itse asiassa aika monissa tilanteissa vaihtoehtoja löytyykin – niitä on vain joskus vaikea nähdä. Näkemiseen taas voi auttaa pieni työntöapu ratkaisukeskeisestä terapiasta.

Kuva: Pixabay.

Etsitkö terapiaa Tampereella?

Page 1 of 13123410...VIIMEINEN
Scroll Up