Kirjoittanut Aino Siiroinen
”Elämä on tässä, älä enää odota”
Salla Saxén on psykoterapeutti ja työnohjaaja, joka on unelma-ammatissaan. Hän haluaa johdatella ihmisiä ymmärtämään, että asioita on mahdollista muuttaa. Matkan varrella Salla on kumonnut monta harhaluuloa ja uskomusta myös omasta itsestään.
Koulun penkiltä toiselle – ihmismielen ymmärtäminen on aina kiehtonut
Salla on kotoisin Ylöjärveltä ja hän on aina ollut hyvä käymään koulua.
”Olen tykännyt opiskella ja koulu on ollut semmoinen kiva juttu. Ilmankos en koskaan halunnut lopettaa koulunkäyntiä.”
Lapsuuden unelma-ammattina oli lääkäri, mutta Salla ei loistanut matemaattisissa aineissa, joita lääkärin opinnoissa tarvitaan. Uusi unelma löytyi ylä-asteella, kun Salla kuuli psykologin ammatista. Psykologian pääsykokeissa oli kuitenkin jälleen tilastotiedettä, joten pian haave taas vaihtui.
”Minua kiinnosti nimenomaan terapia-ammatti ja luulin, että siihen täytyy olla psykologi. Ja se taas oli vain numeroita ja tilastoja. Sitten löysin sosiaalipsykologian.”
Salla pääsi kovan työn jälkeen opiskelemaan sosiaalipsykologiaa ja pitkään hän luuli, että ei voisi olla terapeutti tällä koulutuksella.
”Luulin että musta ei voi tulla terapeuttia, kun sanottiin, että sosiaalipsykologian kautta ei voi olla missään kliinisessä ammatissa.”
Tutkijanura oli toinen vaihtoehto, kun Salla edelleen ajatteli, että terapeuttina ei tällä koulutusalalla voisi toimia.
”Ajattelin, että voisin sen tieteenalan juttuja pyöritellä ammatikseni ja siitä päädyin tohtoriopintoihin.”
Tohtoriopintojen aikana Salla meni myös lyhytterapeuttikoulutukseen.
”Menin ensin lyhytterapeuttikoulutukseen ja siinä, kun olin valmistumassa sieltä, niin tutkijaurani romuttui. Ei se ikinä ollut kovin lennokas, mutta mulla ei vaan ollut tulevaisuutta yliopistolla. Tuntui selkeältä, että tämä polku on nyt kiinni.”
Salla valmistui lyhytterapeuttikoulutuksesta, väitöskirja oli kesken ja jokin tulonlähde piti keksiä. Salla päätti perustaa oman terapiavastaanoton.
Terapeutiksi kasvu
Kun polku ja ura tutkijana näytti sulkeutuvan, Sallan piti keksiä jokin tulonlähde. Hän päätti lähteä yrittäjäksi ja kokeilla oman vastaanoton perustamista. Elettiin vuosia 2017 ja 2018, kun lyhytterapiavastaanottoja ei vielä kauheasti ollut, varsinkaan täyspäiväisiä.
”Tuli villi idea, että mitä jos perustan lyhytterapiavastaanoton. Ei mulla ollut mitään menetettävää, kun ei mulla ollut mitään muutakaan työtä ja oli se väitöskirjakin kesken. Kaikkien ja omaksikin yllätykseksi se alkoikin kantaa. Jos ei ikinä kokeile, ei voi ikinä tietää.”
Salla sai nopeasti asiakkaita, mutta terapeutiksi ja yrittäjäksi kasvu vaati aikaa
”Aika burnoutin partaalla olin sen ensimmäisen vuoden jälkeen, kun aloin vaan ottaa kauheasti asiakkaita ja ei ollut mitään työnohjausta. En tuntenut itseäni tai voimavarojani, enkä osannut järjestää arkeani niin, että se toimii.”
Yritys alkoi toimia ja heti siinä sivussa Salla päihitti jälleen yhden harhaluulon ja haki psykoterapiakoulutukseen, vaikka luuli, että ei voi mitenkään päästä sinne.
”Minulla oli vaan kokemus lyhytterapiatyöstä omasta firmasta ja sitten yllätyksekseni pääsin sinne ja se oli iso juttu. Tuntuu nyt että olen omassa unelma-ammatissa.”
Psykoterapiakoulutus oli myös tärkeä vaihe matkalla terapeutiksi ja se antoi uusia työkaluja omaan työhön.
”Psykoterapeuttikoulutukseen liittyvä 40 käynnin terapiajakso oli tosi tärkeä, siinä löysin paljon keinoja säädellä omaa kuormitusta ja tunteita ja päästin irti vanhoista jutuista.”
Nyt Salla on toiminut terapeuttina jo monta vuotta ja kokemuksen myötä on oppinut järjestämään arkensa toimivaksi.
Parasta työssä on herätellä muutosta
Sallan mukaan parasta terapeuttina olossa on, kun näkee muutoksen toisen ihmisen elämässä. Salla on unelma-ammatissaan ja osaa heti kertoa useita suosikkiasioita omasta työstään.
”Parasta on se, kun asiakkaat menevät eteenpäin. Jos pieniäkin voittoja saadaan, että asiat ei ole siinä, mistä lähdettiin, niin se on työn suola. Se on paras juttu.”
Salla ei ajattele, että hän olisi saanut aikaan muutosta, joka asiakkaissa herää.
”Koen, että olen silloin saanut asiakasta heräteltyä, että hän on itse voinut saada aikaan sen muutoksen. Kyllä siitä itsellekin tulee hyvä olo.”
Jo pienet asiat voivat auttaa eteenpäin ja muutoksen ei tarvitse olla suurta.
”Ne voi olla ihan pieniä juttuja. Semmoisia, että huomataan, että ei ole enää siinä alun toivottomuudessa. Siitähän yleensä lähdetään. Kaikki tuntuu aivan mustalta tai mahdottomalta.”
Kun kaikki tuntuu toivottomalta, on vaikea päästä eteenpäin. Mitä tarvitaan, että voisi päästä pois tällaisesta kuopasta?
”Tarvitaan joku herääminen. Sen ymmärtäminen, että oman elämän ei tarvitse olla tällaista. Ei ole mitään lakia maailmassa, että täytyisi aina ajatella näin tai toimia tällä tavalla. Jos ihminen herää siihen, että oma elämä voisi olla toisenlaista ja hän on valmis kokeilemaan ja etsimään niitä omia arvoja ja sitä, mitä hän haluaisi ja miltä hyvä elämä näyttäisi itselle; en tiedä ketään, joka ei olisi päässyt eteenpäin sillä, että kokeilee tehdä jotain itselle tärkeitä asioita.”
Sallan lempiaihe on arvojen mukainen elämä ja ihmisten herättely sen äärelle.
”Yksi suosikkitilanne on, että asiakkaalla on kaikki levällään mielessä ja jos saan jonkun yhden asian, että hän oivaltaa tai kirkastaa, että ’hetkinen’. Niin olen saanut murrettua sen kärsimyksen tai kuplan. Olen salakuljettanut idean vaikka arvojen mukaisesta elämästä.”
Salla rakastaa sitä, kun saa uusia ajatuksia heräteltyä ihmisten mielissä.
”Muistan, kun aloitin tämän työn ja asiakkaat sanoivat, että ’silloin, kun sanoit niin, niin aloin miettiä sitä’. Ihan ihmettelin, että olenko sanonut noin ja se tuntui kauhean hyvältä, että olen jollain tavalla herättänyt heitä.”
Herättely ei jää pelkästään muihin, vaan Salla päivittäin herättelee myös itseään siihen, että maailma on avoinna.
”Myös herättelen paljon itseäni. Kirjoitan päiväkirjaa, jos pystyn. Aika paljon olen omana terapeuttinani ja joskus saatan herättää itseni jostain unesta. ’Onpas minulla muuten jäykkä ajattelu tässä tai tarvitseeko sen mennä näin tai mitä jos hellittäisin tästä vaatimuksesta’ ja tulee hyvä olo, että hetkinen maailmahan on paljon laajempi ja on täynnä enemmän mahdollisuuksia, kun luulin.”
”Muistan, kun aloitin tämän työn ja asiakkaat sanoivat, että ’silloin, kun sanoit niin, niin aloin miettiä sitä’. Ihan ihmettelin, että olenko sanonut noin ja se tuntui kauhean hyvältä, että olen jollain tavalla herättänyt heitä.”
”Olen luullut, että en kauheasti pysty mihinkään ja olen tehnyt oletuksia, koska olen ollut jännittäjä ja aika ujo. Sen olen oppinut, että ei se olekaan niin. Se vaatii paljon rohkeutta mennä kohti niitä asioita, jotka jännittävät.”
Jännittäjästä tohtoriksi
Sallan elämän suurin saavutus on väitöskirjan valmiiksi saaminen ja itse väitöstilaisuus. Se oli Sallalle testi, että pystyykö hän sellaisen työn tekemään.
”Se on merkittävä minulle itselleni, että pystyin tähän ja voitin itseni.”
Salla kertoo olevansa jännittäjä ja itse väitöstilaisuus oli hänelle todella jännittävä hetki.
”Olen aina ollut jännittäjä, minulla on tosi herkkä hermosto. Olen oppinut sitä enemmän säätelemään ja olemaan sen kanssa, en enää pelkää sitä jännitystä. Väitteleminen oli semmoinen kaikista pahin koitos. Kaksi tuntia ja väittelin vielä englanniksi. Puolustit kirjaa ja vastaväittäjä esitti haastavia kysymyksiä. Jotenkin se oli sellainen asia, että jos pystyn tähän, niin selviän muistakin jutuista.”
Jännittäminen on Sallalle tuttua jo lapsuudesta ja hän muistaa tilanteita jo päiväkodista. Nyt hän tietää, että on vahvempi kuin luulee.
”Olen luullut, että en kauheasti pysty mihinkään ja olen tehnyt oletuksia, koska olen ollut jännittäjä ja aika ujo. Sen olen oppinut, että ei se olekaan niin. Se vaatii paljon rohkeutta mennä kohti niitä asioita, jotka jännittävät.”
Kouluun pitäisi pian jälleen päästä ja Salla haluaisi vielä opiskella koulutuspsykoterapeutiksi ja palata tiedon ja koulutusmaailman pariin.
”Muutenkin haluaisin enemmän sitä tiedon ja yliopisto- ja koulutusmaailman kanssa tekemistä. Minussa kuitenkin uinuu se tutkija, vaikka se urapolku tyssäsi, niin kaikki ne piirteet, jotka veivät minut sinne on minussa yhä.”
Tieteellisyys ja henkisyys kulkevat käsi kädessä
Terapeuttina sosiaalipsykologian opinnot ja tutkijan tausta ovat epätyypillisiä.
”Tapa katsoa asioita on vähän erilainen, kun monilla muilla. Oma tapani jäsentää asioita käsitteiksi. Ajattelen, että se liittyy paljon tutkijantaustaan.” Lisäksi Salla on terapeuttina ja muutenkin persoonana melko syvällinen ajattelija.
”En välttämättä sovi kaikkien terapeutiksi siinä, että kanssani jos lähtee keskusteluun, niin ne voivat mennä aika syvälliseksi. Toiset nauttivat siitä ja löytävät siitä vastauksia, mutta toiset hämmentyvät.”
Syvällisyyden lisäksi nykyinenkin työ on vähän kuin tutkimusta.
”Vähän kuin laadullisessa tutkimustyössä on aineisto ja siitä luotiin kategorioita ja yritettiin ymmärtää, että minkälainen tämä ilmiö on, ja antaa käsitteitä, niin teen nykyään sitä samaa. Tutkin, minkälainen asiakas on, minkälainen ilmiö hän on, minkälaisia teemoja kuulen hänen puheestaan.”
Salla inspiroituu kirjoista. Hänen haaveenaan on lukea kaunokirjallisuutta, mutta aina uudelleen hän ajautuu elämäntaitokirjojen pariin. Uusimpana kiinnostuksenkohteena on myös henkisyyteen liittyvät kirjat.
”Inspiroidun kirjoista. Luen kaikkea elämäntaitoa, olen vähän koukussa siihen. On yllättänyt itsenikin, kun olen aika maallinen, mutta kaikki henkistymiskirjallisuus ja teologistyyppinenkin kiinnostaa.”
Salla ei usko mihinkään tiettyyn uskontoon, mutta hän uskoo, että kaikki ei ole sattumaakaan.
”Jonkinlainen henkisyys on osa ihmisen hyvää elämää. Se, että löytää, mikä se on se oma henkisyyden muoto, mikä puhuttelee itseä ja tuntuu merkitykselliseltä, sitä olen etsinyt tässä. Uskon jonkinlaiseen johdatukseen.”
Vaikka Sallalle henkisyys on tärkeää, myös tutkijataustaan pohjaa vapaan luovan ajattelun tärkeys. Uteliaisuus ja ajatusten tutkiminen.
”Tärkeää on vapaa luova ajattelu, asioiden pureskeleminen kunnolla. Ei automaattinen ajattelu, että vaan uskotaan kaikkia omia ajatuksia, vaan päinvastoin. Tutkitaan omia ajatuksia, että ’miksi uskon näin, mitä se tarkoittaa’. Ajattelemisen ajattelu on tärkeä asia, joka siinä tieteessäkin kiinnosti.”
Haaveena kevyt elämä ja herättelevän kirjan kirjoittaminen
Salla unelmoi kirjan kirjoittamisesta, joka käsittelisi arvojen mukaista elämää.
”Se on aihe, jota paljon mietin. Taidot, mitä tarvitaan, että voi viedä elämäänsä arvojen suuntaan; tunnesäätely, ahdistuksen sieto, jännityksen sieto, tietoisuus. Tietoisesti valitseminen. Jos me ei tietoisesti valita, niin elämä heittelee meitä.”
Salla on aiemmin tehnyt lähinnä tieteellistä kirjoittamista, ja nyt hän haluaisi kirjoittaa jotakin kevyempää ja hauskempaa.
”Kirjottaminen on hauskaa, jos sitä saa tehdä vapain mielin, luovasti. En olisi väitöskirjaa tehnyt, jos en olisi tykännyt kirjoittamisesta. Tykkäsin, kun sain irrotella tekstin kanssa ja luoda käsitteitä ja omia ajatusrakennelmia.”
Kirjan avulla Salla haluaa helpottaa ihmisten elämää.
”Voisin helpottaa ihmisten elämää aika yksinkertasillakin asioilla. Sitä haluan siltä kirjalta. Se idea, että ihan pikkusen kääntämällä ajatustapaa asiat voivatkin muuttua.”
Lisäksi Salla haaveilee kevyestä elämästä ja rentoudesta. Se on Sallan oma tärkeä arvo, jota hän pyrkii noudattamaan.
”En aina pysty siihen, kun mulla on vähän semmoinen perfektionistinen jännittäjäluonne. Se on se oma arvo, kun tunnistan että olen alkanut liikaa suorittamaan, niin sitten tiedän, että täytyy hellittää. Arvothan voi olla erilaiset kuin se automaattinen toimintamalli tai se mihin tunteet voi vetää.”
”Tunnistan kyllä, että elämässä on pimeät puolet ja ne varjot, mutta näen sen aurinkopuolen ja hyvän myös. Se on asia, jota paljon harjoitan ja harjoittelen.”
Iloa ja valoa elämään lapsenmielisistä asioista
Salla on valoisa ja ratkaisukeskeisen terapian koulutuksen aikana hän muisti uudelleen sen, kuka hän on.
”Kuten monet muutkin, jätin ne iloa tuovat lapsenmieliset asiat pitkäksi aikaa. Luulin, että ei enää pidä tehdä semmoisia juttuja.”
Salla rakastaa kaikkea paperiaskartelua. Liimata tarroja. Tanssia.
”Terapiatyö entisestään vahvistaa itsetietosuutta ja sitä, että tajuaa, että ei ole mitään yhtä oikeaa elämää, vaan itse saa rakentaa sen oman. Siihen saa liittyä niitä tarroja ja kivoja juttuja.”
Bujoilu on ollut Sallan harrastus jo kymmenen vuotta, mutta siihen ei liity tehtävälistoja tai suorittamista, vaan se on keino seurata omien arvojen toteutumista.
”Iltaisin reflektoin päivää, mikä oli kivaa ja mikä oli haastavaa ja mitä huomasin. Lapsena kirjotin kaikille kirjeitä, musta tuntuu, että teen vähän samaa. Kirjotan itselleni. Olen vähän lapsenmielinen kyllä. En ole kauheasti muuttunut siitä, kun olen ollut 10-vuotias.”
Sallan lempiasia itsessä on valoisuus ja iloisuus, joita hän bujoilun avulla myös pitää yllä.
”Tunnistan kyllä, että elämässä on pimeät puolet ja ne varjot, mutta näen sen aurinkopuolen ja hyvän myös. Se on asia, jota paljon harjoitan ja harjoittelen itse varsinkin, jos on ollut jotenkin vaikea päivä. Bujoon kirjoitan asioita, jotka tänään olivat hyvin kieltämättä sitä, että oli vaikea päivä ja syystäkin, mutta siitä huolimatta nämäkin hetket oli hyviä ja olen kiitollinen näistä asioista.”
Ihmisen mieli on negatiivisuuteen taipuva ja terapeutinkin täytyy tietoisesti ponnistella, että sen saa käännettyä.
”Negatiivisuus tulee automaattisesti ja positiivisuuden eteen täytyy nähdä vaivaa. Itse näen vaivaa sen eteen, että mieli pysyisi kirkkaana.”
Salla haluaa olla rakentamassa inhimillisempää ja rennompaa maailmaa.
”Se on tasa-arvoinen, jossa ei erotella ihmisiä kategorioihin ja hierarkioihin. Se olisi rennompi, ei niin suorittava maailma. Siinä saisi olla ihminen ja kokonainen ja tuntea kaikkia tunteita.”
Tässä maailmassa kuitenkin elämme juuri nyt ja ennen kaikkea Salla haluaisi, että ihmiset muistaisivat elää nyt, eikä sitten joskus.
”Tämä elämä on tässä. Voit elää sitä. Jos et elä sitä nyt, niin koska elät sitä?”
