Voiko stressiä hallita?

Stressi on aikamme vitsaus. Siitä kärsivät lähes kaikki. Olit sitten stressaantunut työasioista, vessan lattian kuuraamisesta tai ympäristönsuojelusta, et ole yksin.

Useimmat stressaantuneet myös tietävät, että stressi on pahaksi niin mielelle kuin kehollekin. Monesti terveysaiheisissa lehdissä voikin nähdä tutun vinkin: ”vähennä stressiä”. Asia saadaan kuulostamaan mutkattomalta. Samoin kuin voin käyttöä neuvotaan vähentämään, samalla pitäisi laskea stressitasoja.

Nämä eivät kuitenkaan ole aivan yhteismitallisia asioita, vaikka niitä usein esitellään osana samaa terveellisen elämän kokonaispakettia. Stressiä ei voi kytkeä pois päältä samalla tavalla kuin voin käytön voi lopettaa.

On mielestäni vahingollista antaa ihmisten uskoa, että stressissä on kyse vain joko hallitsemisesta tai hallinnan kadottamisesta. Tällaisen ajattelun sivuvaikutuksena on uskomus, että stressaantunut ihminen olisi jollakin tavalla viallinen, hallinnan menettänyt ihminen. Tämä on vahingollinen ajatus, koska se johtaa harhaan. Kuitenkaan stressiä ei voi hallita vain päätöksellä, ettei enää stressaa. Kyse ei ole siis tahdonvoimasta tai hallinnantunteesta. Kyse ei ole myöskään itsekurin puutteesta.

Rinnastan ajatuksen stressin hallinnasta ajatukseen ajan hallinnasta. Nämä ovat mielestäni yhtä kummallisia ajatuksia. Aikaahan ei voi hallita – se kulkee omalla tahdillaan eteenpäin huolimatta siitä, että toivoisimme voivamme kontrolloida sitä. Pyrkimyksistämme huolimatta tunteja on vuorokaudessa aina saman verran.

Vaikka emme voi hallita aikaa, voimme hallita omia tekemisiämme sinä aikana, mikä on käytettävissämme. Toisin sanoen ajanhallinnassa on kyse tekemisen aikataulujen hallinnasta. Stressin hallinnassa kysymys on mielestäni melko samankaltainen. Emme usein voi hallita stressiä tai stressaavia olosuhteita, mutta usein voimme edes jonkin verran hallita omia tekemisiämme myös silloin, kun joudumme stressin hurrikaanin silmään. Samaten voimme omilla teoillamme ja ajattelutavoillamme pyrkiä vaikuttamaan siihen, ettei kohtuutonta, pitkäaikaista stressiä pääsisi syntymään.

Stressiä onkin lähestyttävä mielestäni aivan eri näkökulmasta kuin hallitsemisesta käsin. Ajattelen stressiä mieluummin ajattelun muutoksen, arvojen tarkistamisen, kuormituksen säätelyn ja hyvinvoinnista huolehtimisen näkökulmista käsin. Nämä ovat kaikki asioita, jotka vaikuttavat stressiin luomatta kuitenkaan painetta tai velvollisuutta pyrkiä hallitsemaan stressiä pelkällä tahdonvoimalla.

Tunnista, mihin vaatimuksiin peilaat itseäsi

Muiden vaatimuksia pääsemme karkuun, mutta omistamme emme vapaudu välttämättä edes nukkuessamme. Stressitasojen kannalta onkin todella tärkeää, että vaatimuksemme ovat edes jossain suhteessa tasapainossa käytössämme olevien voimavarojen kanssa.

Ensimmäinen askel kohti tasapainoa onkin tunnistaa, mitä itseltään oikeastaan vaatiikaan ja miksi. Onko kodin oltava aina siisti? Onko suoritusten oltava täydellisiä esimerkiksi opinnoissa? Onko syötävä vain tietynlaista ruokaa? Onko painon oltava juuri tietyissä lukemissa? Onko sinun yritettävä huolehtia, että läheiset ihmiset tai esimerkiksi lapset eivät koskaan tuntisi kielteisiä tunteita? Ihmiset kantavat mukanaan monenlaisia velvollisuuksia, jotka ylikorostuneina alkavat hiljalleen verottaa omaa elämänlaatua. Velvollisuuksien mukana tulee tietysti myös stressi.

Jos haluat vähemmän stressiä, mieti ensin, voisitko hiljalleen hellittää joissakin itsellesi asettamissasi velvollisuuksissa. Ja jos aiot hellittää, mieti, miten sen aiot tehdä – ja mitä hyvää elämään voisi tulla velvollisuuden tilalle.

Tunne omat kantavat arvosi (ja ota ne käyttöön)

Itselle asetettuja vaatimuksia syvemmällä tasolla ovat arvosi. Oma havaintoni on, että yllättäen vaatimukset eivät aina ole suorassa suhteessa siihen, mitä oikeastaan arvostamme. Moni esimerkiksi arvostaa itsenäisyyttä ja vapautta, mutta määrittelee siitä huolimatta itseensä kohdistuvat vaatimukset sen perusteella, mitä muut ajattelevat. Tällöin itsenäisyys ja vapaus eivät todellisuudessa pääse toteutumaan, vaan päiviä ohjaavat aivan muut arvot, kuten esimerkiksi toisten ihmisten miellyttäminen.

Emme välttämättä huomaa, että ihmisillä on erilaisia arvoja. Itse esimerkiksi arvostan paljon tietoa ja pohdiskelua. Olen utelias ja haluan ymmärtää maailman asioita syvällisesti. On myös monia arvoja, joita haluaisin arvostaa, mutta todellisuudessa en innostu niistä tarpeeksi. Esimerkiksi eläinten suojeleminen tuntuu ajatuksena tärkeältä, mutta en saa tosiasiassa itseäni innostumaan aiheesta. Onneksi on ihmisiä, jotka arvostavat aihetta enemmän kuin minä ja tekevät jotakin asialle. On siis etu, että ihmisillä on erilaisia arvostuksen kohteita.

Moni elää silti paossa omista arvoistaan. Tämä on mielestäni virhe. Parhaimmillaan omien arvojen tunnistaminen ja käyttöönottaminen voi olla todella järisyttävä kokemus. Tällöin esimerkiksi suorittaja voi havahtua huomaamaan, että arvostaakin tosiasiassa lempeyttä ja rentoa elämänotetta. Elämä voi muuttua tämän oivalluksen myötä kertaheitolla.

Vaikka omia arvojaan voi piilotella itseltäänkin, pidemmän päälle on todella stressaavaa elää omien arvojensa vastaisesti. On myös stressaavaa vaatia itseltään liikaa. Siksi arvojen ja omien vaatimusten tarkastaminen on tärkeä tehtävä, mikäli haluat stressata vähemmän.

Kuormitustason säätely ennaltaehkäisee stressiä

Kaikkien ihmisten stressin taustalla eivät ole kohtuuttomat vaatimukset tai kysymykset omista arvoista. Jotkut esimerkiksi tekevät arvojensa mukaista työtä ilman kohtuuttomia velvoitteita ja stressaantuvat silti.

Tällöin on kaikkein todennäköisimmin kyse työn määrästä. Työtään rakastava tekee helposti työtään liikaa, koska se tuntuu niin mukavalta. Silloin voi unohtua, että liiallinen työnteko ilman riittävää palautumista tuottaa stressiä siitä huolimatta, että työ on tekijälleen niin mukavaa.

Mikäli työstään nauttiva työnarkomaani haluaa vähentää stressiä, hänen ensimmäinen tehtävänsä on tunnistaa itselleen sopiva kuormitustaso ja pitää kiinni siitä, ettei taso ylity ainakaan kovin helpoin perustein. Sopiva määrä työtä löytyy itseä kuuntelemalla ja pitämällä vaikkapa päiväkirjaa siitä, millainen työtaakka ja stressin määrä ovat olleet kunakin päivänä, ja millä tavoilla stressistä on pyrkinyt palautumaan. Myöhemmin merkintöjä selaamalla käy ilmi, millainen työmäärä ja palautuminen on toiminut itselle aiemmin. Tekemällä jatkossa työtään vain sopivan määrän ja palautumalla sopivin tavoin stressin syntymistä voi ennaltaehkäistä.

Ensimmäisenä haasteena on siis sopivan kuormitustason löytäminen. Vaikka tämä taso löytyisi, on haasteita kuitenkin yhä edessä. Nimittäin monille työstään pitäville on aivan liian helppoa ylittää itselle tehdyt lupaukset pitää kiinni sopivasta työmäärästä ja tehdä liikaa töitä kaikesta huolimatta.

Tällöin on tärkeää pysähtyä yhä miettimään omia arvoja. Arvostatko enemmän rahaa vai vapaa-aikaa? Arvostatko enemmän rentoa huolettomuutta vai sitä, että tunnet itsesi tärkeäksi hoitaessasi velvollisuuksiasi? Mikäli tapasi tehdä työtä on arvojesi mukainen, liiallisesta työnteosta on todella vaikea päästää irti, ja ehkä aina ei tarvitsekaan.

Mutta mikäli liiallinen työmäärä ei sovi arvoihisi – jos arvojasi ovat vaikkapa perhekeskeisyys, rentous tai rauhallisuus – on aika tarkistaa työn määrää. Tai mikäli keho on alkanut reagoida stressiin, sitä on syytä myös kuunnella. Stressaantuneella keholla on nimittäin tapana vahvistaa huutoansa, ei hiljentyä käskystä.

Pyhitä vapaa-aika, huolehdi itsestäsi ja vahvistu

Stressiä voi ajatella myös merkkinä siitä, että omaa vapaa-aikaa on syytä alkaa tarkastella uudelleen. Onko sitä tarpeeksi? Ja silloin kun olet vapaalla, jätätkö muut asiat sivuun ja nautit elämästä, vai pohditko mielessäsi velvollisuuksia ja ”pitäisi”-ajatuksia?

Jos mietit vapaa-aikanasi velvollisuuksia, lopeta. Kenties kaikkein kuormittavinta, mitä kuvitella saattaa, on elää aina jatkuvassa ”pitäisi”-moodissa. Pyhitä vapaa-aika tehdäksesi niitä asioita, joista pidät ja joista nautit. Suojele sitten tätä ilon ja nautinnon aikaa kuin se olisi kaikkesi. Jos ”pitäisi”-ajatus hiipii mieleesi tänä pyhänä aikana, heitä sillä vesilintua. Ehdit palaamaan sen luokse myöhemmin.

Jos sinulla ei ole juurikaan vapaa-aikaa, järjestä itsellesi edes pieniä hetkiä, joissa rentoudut ilman minkäänlaisia velvoitteita. Rennosti vietetty aika on hyvän mielenterveyden ja elämänilon perimmäinen lähtökohta.

Jos koet vapaa-ajasta syyllisyyttä, muistuta itsellesi, että itsestäsi ja mielenterveydestäsi huolehtiminen parantaa kaikkia eri elämänalueita. Rentona ja hyvinvoivana olet parempi ihminen kaikille läheisille, työkavereillesi, lemmikeille, asiakkaille ja kaikille muille tärkeille asioille elämässäsi.

Anna aikaa

Mikäli lähdet näillä avaimille kohti uudenlaista, vähemmän stressaavaa elämäntapaa, muista antaa aikaa muutoksen prosessille. Ne tavat, joihin olemme elämässämme tottuneet, ja ajatusmallit, joita olemme pitkään pyörittäneet mielessämme, eivät muutu yhdessä yössä. Uuteen elämäntapaan tottuminen vie aikaa ja vaatii aktiivista harjoitusta. Se on kuitenkin siitä huolimatta mahdollista.

Itse teen helposti liikaa töitä ja harjoittelen nyt sopivan tahdin ja työmäärän etsimistä. En tee työtä välttämättä sen enempää kuin muutkaan, mutta teen sitä helposti liikaa omaan sietokykyyni nähden. Tämän seurauksena stressaannun. Stressiini ei auta se, että ajattelisin, että ”muut” pystyvät parempaan, ja että minunkin pitäisi. Itse asiassa tällaiset ajatukset vain ruokkivat stressiä ja pahaa oloa. On päästävä irti stressaavalta ajatuskehältä, jotta asialle voisi oikeasti tehdä jotakin.

Itseruoskinnan sijaan yritän löytää juuri itselleni sopivan työtavan ja -määrän. Tällä hetkellä harjoittelen palauttavien taukojen pitämistä ja rentoja hetkiä keskellä päivää. Saatan vaikkapa ensin ajatella, että on kirjoitettava tutkimusta, mutta hetken mietittyäni otan sittenkin päiväunet. Tämä on mahdollista, koska arvostan rentoa elämänotetta ja itsenäisyyttä sen suhteen, että saan päättää itse omista aikatauluistani ja tavoitteistani.

Lähde sinäkin harjoittelemaan omannäköisen elämän elämistä. Olkoon se arvojesi mukaista ja itsellesi merkityksellistä. Muilta ei tarvitse kysyä lupaa, sillä hekin näkevät ennen pitkää, mitä kaikkea hyvää itsestäsi huolehtiminen tuo myös heidän elämäänsä.

Kuva: Pixabay.

Etsitkö terapiaa Tampereella?

Etsitkö työnohjausta Tampereella?